Kaarina "Kati" Dromberg tuli kulttuuriministeriksi kesäkuussa. Hän puoltaa gastronomian professuuria yliopistoon, Pro Finlandia -mitaleja ansioituneille keittiöammattilaisille ja Suomalaisen gastronomian markkinoimista kansainvälisesti.

Kulttuuri- ja Opetusministeriön viidennen kerroksen seinillä on Sam Vannin konstruktivistista grafiikkaa. Kentiapalmut pehmentävät virastovaikutelmaa. Valokuvaajan lenkkarit narskuvat käytävän kiillotetulla linoruutulattialla. Sisätiloissa on hämärää aivan kuin OPM olisi jo säästelemässä sähköä Valtiovarainministeriön vaatiman säästökuurin tuloksena. Ministerin sihteeri Tiina Kiili on jakanut kalenterista ystävällisesti, vaikkakin niukasti aikaa, joten heti asiaan:

Rouva ministeri, kiitoksia siitä, että olette pannut Niinistölle hanttiin, ettei kulttuuria viedä noin vain teuraalle. Mutta. Onko gastronomia kulttuuria?

Tietenkin se on kulttuuria. Me emme vain ole osanneet ajatella aiemmin siten. Ruoka on ollut aikaisemmin pelkästään hengissä selviämisen ehto. Mutta nyt elintason noustua, matkustamisen ja mediahuomion lisäännyttyä suhtautuminen ruokaan on muuttumassa. Kun vierailin talousvaliokunnan kanssa Kiinassa, meille tarjoiltiin keisarillisen Kiinan mukaisia ruokalajeja, jotka olivat kuin veistoksia ja asettelultaan taidetta. Se teki suuren vaikutuksen. Huomasin ajattelevani näin myös Etelä-Koreassa, Seoulissa, jossa pidettiin Skills-kisat. Seuraavaksi nämä ammattitaito-olympialaiset pidetään Suomessa vuonna 2005.

Ruoanlaittoon keskittyvät oppilaitokset kuuluvat OPM:n alaisuuteen kuten taideoppilaitoksetkin. Miksi Taiteen Keskustoimikunnassa ei ole gastronomian edustajaa?

Vastaavissa elimissä ei ole gastronomian edustajaa muissakaan Euroopan maissa, vaikka maalla olisi ruokakulttuurissa Suomea pitemmät juuret. Ilmeisesti asiaan ei ole ollut riittävästi painetta.

Suomessa voi opiskella elintarviketiedettä, mutta gastronomia ei kuulu minkään tiedekunnan alaisuuteen toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Miksi meillä ei ole gastronomian professuuria?

Eduskunnan kotitalouden tukirengas, jonka puheenjohtaja olen ollut, on ajanut ruoan valmistuksen ja gastronomian professuuria. Professuuri sopisi hyvin kotitalousopettajan koulutuksen ja elintarviketieteiden jatkoksi. Mutta yliopistot kamppailevat määrärahojensa kanssa, eikä uusi oppituoli taida juuri nyt mahtua budjetteihin. Luulisi, että professuurin edistäminen olisi elintarviketeollisuudenkin etu.

Onko mitään syytä, ettei näkyvä ja tunnustettu kokki tai keittiömestari voisi saada kansainvälisissä kilpailuissa onnistuessaan Pro Finlandia -mitalia?

Pro Finlandian myöntää tasavallan presidentti. Ala voisi varmaan muistuttaa häntä asiasta, sillä hänhän on hyvin ennakkoluuloton. Kunnatkin voisivat entistä enemmän palkita ja rohkaista kilpailussa ammatillisesti hyvin menestyneitä, kuten kokkeja.

Osallistujamaiden edustajat muistavat EU -puheenjohtajakaudet poliittisten saavutusten ohessa myös siitä, kuinka hyvää ruokaa isäntämaa tarjosi. Menettikö Suomi EU:n elintarvikevirastokisan, koska se ei onnistunut luomaan itsestään mielikuvaa gastronomiamaana? Ainakaan italialaiset eivät Suomea tässä mielessä tunnusta…

Italia on oma luku sinänsä. Sehän nonsaleerasi Suomea, mutta omien etujensa ajamisen näkökulmasta. En ole kuullut moitteita Suomen tarjoilusta. Mutta totta on, että ruoalla on merkitystä. Kävin juuri Tanskassa EU:n ministerikokouksessa ja täytyy sanoa, että illallistapahtuman ruoka ja miljöö jäi mieleen. Suomi voisi helposti liittää kansainvälisiin tapahtumiinsa gastronomian ja ottaa markkinointihyödyn asiasta irti.

Miksi gastronomian edustajaa ei kutsuta Linnan juhliin?

En tiedä, onko gastronomeja kutsuvieraina, mutta Linnan keittiössä käsittääkseni on. Linnassa on omat listat. Usein käy niin, että kulttuurin puolelta kutsutuksi tulevat ne, jotka OPM on vuoden aikana palkinnut.

Onko syöminen kulttuuriministerille tankkaamista vai nautinto?

Täytyy myöntää, että välillä tässä hommassa joutuu tankkaamaan tiukan kalenteriaikataulun takia. Mutta kyllä nautinnollisia edustushetkiäkin on.

Kuka teillä tekee kotona ruoan?

Aikaisemmin minä. Nyt isäntä. Hän on opetellut uusia kikkoja. Aamupuuronkin hän tekee minulle. Meidän tytöt haluavat iskän hirvi- ja poron käristystä samoin kuin lastenlapset. Viikonloppuisin teemme ruokaa yhdessä. Ruokailu on niitä harvoja yhdessäolon mahdollisuuksia, joita tämä tehokkuutta ja taloudellisia, kovia arvoja korostava aikamme antaa.

Vieraisiin kulttuureihin tutustuessasi, huomaatkin päätyneesi ihmissyöjien pöytään. Miten haluaisit tulla valmistetuksi?

Ministeriä viinissä. Olen sitkeää laatua. Pitää keittää kunnolla, jotta maistuisin.

Lempiruoka? Lempijuoma? Miksi?

Olen siirtynyt lihasta kalaan, jota syön mielelläni, koska se on kevyttä. Suomessa on hyviä raaka-aineita. Juomaksi vettä, itse tehtyä mustaviinimarjamehua, porkkana-ananas -gefilusta sekä teetä ja tietenkin nyt glögiä (Marlia).

Lempiruoka lapsena?

Helpommin tulee mieleen ne, joista en pitänyt kuten silakkalaatikko. Mutta pullavanukas oli mieluista - pullanpaloja, maitoa, puolukkaa ja valmistus uunissa.

Missä söit viimeksi hyvää ruokaa?

Ravintola Sipulissa, kun vieraanani oli Venäjän urheiluministeri-jääkiekkoilija VjatsheslavFetisov. Hyvin maistui ja välitin kiitokset keittiöön.

Joogaa ja aamulenkkeilyä harrastava Katriina "Kati" Dromberg on pitkän linjan poliitikko, joka on toiminut puheenjohtajana mm. eduskunnan sivistysvaliokunnassa ja Vantaan kaupunginvaltuustossa. Loma-aikana Kati muuttuu miehensä Jarlin kanssa huolettomaksi asuntoautokaravaanariksi.