Merja Sillanpää
Kuva: Pasi Hytti

Eeropekka Rislakki: Olet väittänyt, että suomalaisten heikko viinapää on myytti. Miten myytti syntyi?

Merja Sillanpää: Professori Matti Peltonen on tätä ansiokkaasti tutkinut. Myytti syntyi Suomen historian mielenkiintoisissa syövereissä, kun raittiusliike alkoi menettää valtaansa 1900-luvun alussa. Pitihän kansalle perustella, että raittiusliike on edelleen tarpeen, kun on tämä kamala viinapää.

Mihin perustat väitteesi, että viinankestokykymme on samalla viivalla EU-päiden kanssa?

Lääketieteellistä näyttöä Suomi-viinapäästä ei ole. Eri yksilöiden välillä tuntuu kuitenkin olevan huikeita eroja. Toisten mielestä humalassa on kivaa ja toiset saavat vain kamalan krapulan. Esim. aivotutkijoilla voisi olla paljon sanottavaa tähän viinakeskusteluun. Alkoholikeskustelu ei täysin perustu tällä hetkellä tietoon. Monitieteisyyttä peliin!

Ovatko myös eurooppalaiset juomatavat myytti?

Ovat siinä mielessä, että aina puhutaan ns. sivistyneistä juomatavoista. Muualla Euroopassa (entisestä itäblokista en tiedä mitään) juomatavat ovat aika luokkasidonnaisia. Karkeasti ottaen raju ryyppäys on työväenluokkaista ja siemailu keskiluokkaista. Suomessa ihannoidaan yleisesti ottaen tätä duunarimeininkiä.

En juurikaan ole nähnyt ihmisten pohtivan humaltumisasioita käyttäytymisen näkökulmasta. Onko kännissä örveltäminen todella hyvää käytöstä!

Miten kieltolaki onnistui?

Miten niin onnistui? Sehän epäonnistui.

Olet varoittanut yleistämästä pientä alkoholiongelmaisten ryhmää kaikkia suomalaisia koskevaksi. Onko tämä yleistäminen tarkoitushakuista?

Yleistäminen oli tarkoitushakuista 1900-luvun alussa. Nykyisin tämä käsitys elää myytissä. Myyttiinhän kuuluu, että sen syntyä ei muisteta ja että siihen uskotaan laajasti.

Onko eri maissa olemassa jokin prosentuaalinen vakio alkoholiongelmaisia
riippumatta siitä, mitä viina maksaa?

Tätä pitäisi kysyä joltakin viisaammalta. Tältä kuitenkin näyttää. Osa tyypeistä alkoholisoituu. Koko kansan paapomisen sijasta pitäisi etsiä vastausta kysymykseen, kenestä tulee juoppo. Olisi hyvä, jos riskiryhmät voisivat tunnistaa itsensä ajoissa.

Päättäjät ja lainlaatijat pohjaavat ajatuksensa ja päätöksensä Stakesin tutkimuksiin, jotka näyttävät usein tarkoitushakuisilta - poliittisesti suunnatuilta. Miksi tutkijayhteisö ei puutu asiaan?

Me kaikki suomalaiset tutkijat olemme tässä kulttuurimme vankeja. Vallitsevista käsityksistä poikkeavien näkemysten esittäminen saa aikaan raivoreaktion. Alkoholikeskustelussa pitäisi kuitenkin nyt todella nostaa kissa pöydälle.

Mitä hanke ravintoloiden sulkemisaikojen aikaistamiseksi kertoo alkoholipolitiikastamme historiaa vasten?

Ravintola on julkinen tila. Kun julkista tilaa rajoitetaan, "kansa" näkee, että jotakin on nyt tehty. Ravintoloita on aina rajoitettu aika rajulla kädellä verrattuna siihen, kuinka paljon siellä juodaan alkoholia.

Onko uusi raittiusliike nostamassa päätään? Keistä se koostuu?

Raittiusajatukset nousevat aina esille taloudellisesti epävarmojen aikojen koittaessa. En tiedä keistä se koostuu, mutta entisestä alkoholistista tulee kaikkein tulisieluisin raittiusagitaattori.

Alkoholin ravintolamyynti on noin 20 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Yöllä kello 02-04:n välinen myynti on 0,4 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Miksi ravintolatoimi on demonisoitu?

Tähän kai jo vastasin. Ennen maailmassa ravintola oli outo, kaupunkilainen ja ulkomaalainen. Siinäpä sitä syntiä kerrakseen.

Miten ravintola-alan pitäisi suhtautua tilanteeseen?

Jokainen suomalainen tarjoilija osaisi vastata viisaasti kysymykseen, mitä pitäisi tehdä. Miksei heiltä yleensä kysytä mitään.

Poliitikot antavat ymmärtää, että alkoholiverojen alentaminen ja viinarysäys tuli yllätyksenä. Suomella on ollut kuitenkin jo vuosia siirtymäaikaa. Miksi päätöksenteko on ollut niin vaikeaa?

Alkoholipoliittinen päätöksenteko on ollut yli sadan vuoden Suomessa todella vaikeaa. Täytyihän kieltolaistakin tehdä kansanäänestys, kun poliitikot eivät uskaltaneet päättää. Tähän voi olla sama vastaus kuin tuolla historiassa. Ei uskalleta päättää, kun pelätään äänestäjien reaktioita.

Onko valoa näkyvissä?

Osallistuin 10 vuotta sitten salmiakkikossukohun aikaan alkoholikeskusteluun. Luulin silloin, etten ole uskottava vähäisen ikäni vuoksi. Nyt ikäongelmat ovat poistuneet, mutta keskustelu on aivan samanlaista jauhamista kuin silloinkin. Toivoisin todella, että juttu tutkittaisiin perin pohjin ja käytäisiin asiallinen keskustelu. Jos joku löytäisi tuloksen, että meillä todella on muita huonompi viinapää, niin hyvä sitten. Mutta nyt koko juttu on levällään oleva myyttisoppa. Ainakin kohtuukäytöstä puhuminen tuntuu olevan lähes mahdotonta.