Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistossa esitetty, teollisen ruokatuotannon pimeyden osoittava Food, Inc. on herättänyt maailmalla kiivasta keskustelua niin ruoan ammattilaisten, kuluttajien kuin maataloustuottajien keskuudessa. Viisi Tähteä -lehden päätoimittaja Eeropekka Rislakki haastatteli Food, Inc. -dokumenttityöryhmän jäsentä ja Fast Food Nation -kirjan tekijää Eric Schlosseria.

Food, Inc. -dokumenttityöryhmän jäsen ja Fast Food Nation -kirjan tekijä Eric Schlosser. (Kuva: Mark Mann)

Eeropekka Rislakki: Jo kirjassasi Fast Food Nation (Pikaruokakansa, WSOY 2002) osoitit, kuinka pikaruoka on muokannut koko yhteiskunnan rakenteita.

Erik Schloser: Kolmenkymmenen vuoden aikana pikaruokateollisuus on muokannut, mitä amerikkalaiset syövät, miten ruoka tuotetaan, miten työaika on rakentunut ja paljonko työstä maksetaan palkkaa, miten karjaa kasvatetaan – jopa miltä Amerikka ja amerikkalaiset näyttävät. Vielä jokin aika sitten kaupungit näyttivät keskenään erilaisilta. Nyt ne näyttävät enenevästi samalta. Ja valitettavasti ylipaino-ongelman alati kasvaessa amerikkalaiset eivät näytä kovinkaan hyvinvoivilta.

Miten idea pikaruoasta on muuttanut koko ruoan tuotantoketjun pelloilla, elintarviketeollisuudessa ja ruokakaupoissa?

Pikaruokaketjut ovat suurimpien lihan, perunan, omenoiden ja mm. salaatin ostajien joukossa. Ne haluavat tuotteita, jotka ovat halpoja, yhdenmukaisia ja jotka maistuvat kaikkialla samalta. Ne ovat toimineet sen puolesta, että maataloustuotannon pitää olla keskitettyä ja teollistettua. Samalla ne ovat eliminoineet pienet tuottajat ja rohkaisseet monopolirakenteiden syntyä. Suuryritykset ostavat tietenkin mieluummin toisilta suuryrityksiltä.

Olemme Euroopan unionissa joitakin (onnellisia) askeleita USA:ta jäljessä tässä kehityksessä. Mm. ruoan säteilytys, rBGH-kasvuhormonit, antibioottien käyttö lihasmassan lisääjänä ja GMO (geenimuuntelu) ovat lainsäädännöllisesti kontrollissa tai kielletty. Mikä on seuraava ruokaan liittyvä rajaviiva, jossa Euroopan ei kannata seurata Yhdysvaltoja?

Seuraava suuri taistelu koskee kloonattujen eläinten lihan ja maidon myyntiä. Tällä hetkellä USA:ssa kloonituotteiden myynnille ei ole rajoituksia, ei edes merkintäpakkoa tuoteselosteisiin. Tämä on vastenmielistä. En osaa edes kuvitella täydellisempää ja hirveämpää symbolia sille, miten kaikki pikaruokasysteemissä on väärässä suunnassa – klooni, täydellistä! Teknologia tuottaa elävän olennon, joka on identtinen, vaihdettavissa oleva, halpa ja kaikkialla sama. Tämä on kuin huonosta sci-fi -elokuvasta. Mutta se voi olla piankin lähikaupassasi!

Miten kuvailisit Food, Inc. -dokumenttielokuvaa?

Food, Inc. on kuin matka eriskummallisen ja huolestuttavan teollisen ruokatuotannon maailman läpi. Kun menet Yhdysvalloissa supermarketiin, näet aina etikettejä ja paketteja, joissa on kuvia ja piirroksia onnellisista eläimistä ja hurmaavista maatiloista. Elokuva katsoo näiden tuotemerkkien, valheiden taakse, ja se osoittaa miten ruokamme tosiasiassa tuotetaan. Se ei ole aina kaunista katseltavaa, mutta uskon, että jokaiselle meistä, joka syö ruokaa – ja jokainenhan syö – tämä tieto on tarpeen.

Kuinka selvänä teollisen ruokatuotannon ja ilmastonmuutoksen välinen suhde on amerikkalaisille? (Tämä ei tarkoita, että eurooppalaiset sen ymmärtäisivät).

Tietoisuus fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan tehomaatalouden ja lihakarjan kasvatuksen merkitys ilmastolämpenemiseen on vähäistä. Lihankulutuksen ja synteettisten lannoitteiden käytön vähentäminen ovat tärkeitä askeleita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Mutta tätä keskustelua ei USA:ssa useinkaan näe, varsinkaan televisiouutisissa.

Euroopan ja USA:n kädenvääntö siitä, pitäisikö Kööpenhaminan ilmastokokouksen sopimus syntyä joulukuussa Kioton ilmastosopimuksen pohjalta, saattaa vaarantaa koko sopimuksen syntymisen. USA ajaa Kioton sopimuksen kansainvälisen yhdenmukaisuuden rakenteen sijaan maakohtaista mallia, jossa jokainen valtio voi asettaa omia tavoitteitaan ja tehdä liittoutumia muiden maiden kanssa. Pidätkö enää mahdollisena, että vastuu ruoan ympäristövaikutuksista jää yksittäiselle kuluttajalle ja hänen valinnoilleen sen sijaan, että asioista vallitsisi kansainvälinen sopimus?

Presidentti Obama on edeltäjäänsä paljon ymmärtävämpi näissä asioissa. Mutta ei ole mahdollista aliarvioida suurten ruoka-alan yhtiöiden voimaa niiden pyrkimyksissä estää niille epämieluista kehitystä. Totta kai on oltava tekoja kansainvälisellä tasolla, mutta myös yksilötasolla. Jokaisen on otettava enemmän vastuuta valinnoistaan – ja tultava aktiiviseksi, ennen kuin on liian myöhäistä.

Tarkoittaako ilmastonmuutoksen hillitseminen luomumaatalouden lisäämistä?

Ei kysymystäkään – luomua tarvitaan, ja paljon.

Onko mahdollista tuottaa tarpeeksi ruokaa kaikille maailman ihmisille, jos muutamme ruokatuotannon suuntaa paikalliseksi?

Yhdysvalloissa noin 70 prosenttia viljan tuotannosta käytetään lihatuotantoeläinten kasvattamiseen. Olen hyvin optimistinen sen suhteen, että maapallo kykenee tuottamaan tarpeeksi ruokaa kaikille ilman GMO:ta ja miljoonia tonneja torjunta-aineita. Meidän olisi syytä syödä vähemmän lihaa, sillä sen tuotanto tarvitsee paljon rehuja ja viljelypinta-alaa. Lisäksi uskon pitkällä tähtäimellä syntyvyyden säännöstelyyn, joka estää ylikansoittumista ja sitä kautta nälänhätää.

Mitä tapahtuu kokonaisten kansakuntien terveydelle, jos jatkamme ruokamatkaamme kovan agribisneksen ja prosessoidun ruoan ehdoilla? Mikä on nykyruoassamme vaarallisinta?

Liikaa rasvaa, liikaa suolaa, sokeria ja kemiallisia lisäaineita. Jos näet sisältöetiketissä jotakin, jota et ymmärrä, todennäköisesti on parempi jättää tuote syömättä.

Sairastummeko yhä useammin sikainfluenssan kaltaisiin epidemioihin eläinten tehokasvatuksen takia?

Jättimäisistä, keskitetyistä, teollistetuista tehdasfarmeista on muodostunut ihanteellisia ympäristöjä sairauksien tuottamiselle ja levittämiselle: sika- ja lintuinfluenssaa, E coli O157:H7:ää, hullunlehmän tautia jne. Nämä eläintilat ovat kuin ylikansoitettuja keskiaikaisia kaupunkeja, jotka olivat melkoisia epidemioiden syntypaikkoja ja levittäjiä.

Suomessa on kaksi kaupan keskusliikettä, jotka kattavat yhdessä 80 prosenttia koko ruokakaupasta. Meillä on neljä suurta yritystä, jotka tuotavat 75 prosenttia kaikesta syömästämme ruoasta. Vain 0,9 prosenttia ostetusta ruoasta on luomua. Asetelma ei ole kovin lupaava. Mitä voimme tehdä?

Kun ihmiset huomaavat mitä halvan, prosessoidun ruoan takana on, he yleensä suuttuvat ja päättävät syödä jotakin muuta. Kenen intressit ovat tärkeämpiä: näiden mainitsemasi neljän suuren yhtiön vai 5 miljoonan suomalaisen intressit? Jos taistelu olisi reilua, viisi miljoonaa ihmistä voittaisi kaksi keskusliikettä, milloin tahansa. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan tarpeesta palata sellaiseen ruokaan, jota olemme syöneet evoluution saatossa tuhansia vuosia – hyvää, puhdasta ja reilua. Yhtiöt kyllä löytävät tavan tehdä rahaa, jos annamme niille minkä tahansa suunnan. Olen optimistinen sen suhteen, että parempaa on tulossa, sillä toinen vaihtoehto on kalliimpi ja tuhoisampi tie, liiketoiminnallekin.

Millainen rooli ravintoloilla ja kokeilla on maapallon pelastamisprosessissa ruoan valmistuksen ja syömisen pyörässä?

Ravintoloilla, kokeilla, viljelijöillä ja kuluttajilla on kaikilla välttämättömyys – elää ja syödä, juuri niin paljon kuin mahdollista, mutta riistämättä eläimiä, maaperää tai muita ihmisiä.