Hannele Koivunen on ammatiltaan opetusministeriön Neuvotteleva virkamies (kulttuurivienti, kulttuuripolitiikan etiikka), ja mieleltään Executive dreamer, jonka mukaan myös ruoka on kulttuuria. Hän on Helsingin yliopiston koulima dosentti (semiootikko, myyttitutkija), sekä biologian ylioppilas, jonka harrastuksia ovat kasvitieteen opiskelu, puutarhanhoito, merkitysten ja myyttien tutkiminen, musiikki, kirjallisuus, käsityöt ja oleminen.

Onko ruoka kulttuuria?

Hannele Koivunen
Kuva: Clas-OIav Slotte

Ruoan nauttiminen ei ole koskaan ollut ainoastaan elossa pysymistä, vaan se on evoluutiossa ihmiskuntaakin vanhempi sosiaalinen ja yhteisöllinen tapahtuma, joka kantaa valtavasti kulttuurisia merkityksiä. Ruokakulttuurin peruskiviä ovat ikivanha kestiystävyyden periaate ja ruokaan liittyvien merkitysten ja symbolien historia kaikissa yhteisöllisissä siirtymäriiteissä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kun otamme huomioon kaikki ne aistit, joita syödessämme ja juodessamme käytämme, tuhannen voi korottaa kolmanteen potenssiin.

Miksi gastronomia on loistanut poissaolollaan OPM:n toiminnasta niin pitkään?

Perinteisessä hallinnossa ja vanhakantaisissa organisaatioissa ajateltiin, että maailman voi jakaa tyhjentävästi eri laatikoihin ja toimialojen yli ei hypitty. Nyt todellisuus myönnetään onneksi hallinnossakin vähän monimutkaisemmaksi.

Suomalainen ruokakulttuuri on nyt kuitenkin saamassa aseman myös OPM:ssä. Miten tämä tapahtuu?

Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli ruokakulttuurin ottaminen mukaan Kultturivienti-hankkeen toukokuussa 2004 julkistettuun raporttiin Onko kulttuurilla vientiä? Tulevaisuudessa opetusministeriö tekee yhteistyötä muiden ministeriöiden kanssa myös ruokakulttuurin edistämiseksi.

Saammeko kiittää asioiden etenemisestä Berlusconia ja Chiracia?

Kyllä italialaiset ainakin tatteja täältä haluavat. Berlusconi ja Chirac eittämättä yhdistivät suomalaisten rivit puolustamaan omia puhtaasta luonnosta tulevia raaka-aineitamme ja hyviä perinteisiä valmistustapojamme. Me tiedämme, miten ihanaa on erinomaisista raaka-aineista tehty, yksinkertaisella tavalla valmistettu ruoka.

Ruoka näyttää nyt yhdistävän eri ministeriöt. Millaista yhteistyötä on tiedossa?

Poikkihallinnollinen yhteistyö on kulttuuriviennin edistämisessä kovastikin tehostunut. Tänä syksynä aloittaa opetusministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, valtiovarainministeriön sekä ulkoasiainministeriön yhteinen kulttuuriviennin strategiaa ja koordinaatiota toimeenpaneva pysyvä yhteistyöryhmä. Samanlaista yhteistyön tiivistämistä tarvitsemme ruokakulttuurin suhteen myös maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön suuntaan. Sisäasiainministeriön uuden osaamiskeskusohjelman myötä voisi olla hyvä ajatus koota suomalaisen ruokakulttuurin osaajat perustamaan Suomalaisen ruokakulttuurin osaamiskeskus.

Suomessa voi opiskella elintarviketiedettä, mutta gastronomia ei kuulu minkään tiedekunnan alaisuuteen toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Milloin saamme gastronomian professuurin?

Tällainen professuuri olisi ehdottomasti tarpeen ja sen perustamisesta kannattaisi tehdä virallinen aloite yhdessä alan oppilaitosten kanssa. Sen voisi koordinoida osaksi edellisessä vastauksessa perustettua Suomalaisen ruokakulttuurin osaamiskeskusta.

Ruoanlaittoon keskittyvät oppilaitokset kuuluvat OPM:n alaisuuteen kuten taideoppilaitoksetkin. Miksi Taiteen Keskustoimikunnassa ei ole gastronomian edustajaa?

Miten hieno idea, siitäkin kannattaisi aloittaa neuvottelut Taiteen keskustoimikunnan ja opetusministeriön kesken. Senkin voisi linkittää osaamiskeskukseen, niin saataisiin synergiaa.

Voisiko kouluruokailua uudistaa ruokaympyrän ravitsemuksellisuuden lisäksi sivistykselliseen suuntaan?

Kouluruokailu on avainasemassa ruoan kulttuurisen ulottuvuuden opettamisessa. Siihen pitäisi käyttää aikaa, värillisiä kangasserviettejä, kukkia ja kynttilöitä. Ruoan ei itsessään tarvitsisi olla kallista, mutta sen yhteyteen liitettäisiin kiinnostavalla tavalla ruoan ravintoarvon, kulttuurihistorian ja tapakulttuurin opetusta.

Pitäisikö viinien ja alkoholien kuulua koulujen opetussuunnitelmaan? Olisiko kouluissa mahdollisuus vaikuttaa juomatapoihin ruokakulttuurin opetuksen avittamana?

Kouluissa olisi erinomainen mahdollisuus antaa asiallista informaatiota juomista, siis myös alkoholijuomista, niiden vaikutuksista, historiasta ja käyttötavoista. Luulen, että tällainen opetus vähentäisi nopeimmin myös alkoholin haittavaikutuksia.

Vieraisiin kulttuureihin tutustuessasi huomaatkin päätyneesi ihmissyöjien pöytään. Miten haluaisit tulla valmistetuksi?

Ensimmäinen ajatus on, että haluaisin valita, keitä minun proteiinini hyödyttäisivät. Olisi kurjaa vahvistaa omalla kropallaan jonkun isomahaisen öykkärimiehen diktatuuria. Olisi hyvä ohjata se köyhien lasten ja väsyneiden äitien ravinnoksi. Ja silloin proteiinit pitäisi asettaa tarjolle oikein herkullisesti ja iloisen yhdessäolon merkeissä. Ehkäpä johonkin yrttiseen lehteen käärittynä pieninä herkkupalasina tikun päässä nuotiolla. Sillä tavalla näinkin pienestä naisesta riittäisi iloa aika monelle. Ja tämä hanneleinen-juhla pidettäisiin tietysti laulaen ja tanssien auringon laskiessa.

Mikä on suomalaisen ravintolakulttuurin suurin epäkohta?

Nykyään Suomessa saa kaikkialla aika hyvin kasvisruokaa. Mutta Helsingissäkään ei saa hyvää teetä. On aika surkeaa, että joka paikassa Hangosta Utsjoelle tarjotaan samaa karmeaa Liptonin juomasotkua. Ravintola voi olla tosi hieno ja ateria tasokas, mutta kaiken pilaa loppuhetki, kun tarjolle tuodaan pussiteetä. Ihan sama kuin, jos gourmet-ravintolassa tarjottaisiin instant-kahvia. Teen hauduttaminen on yhtä helppoa kuin kahvinkeitto.

En myöskään ymmärrä, mitä Finnairin koneissa "teenä" tarjotulle juomalle on oikein tehty, että siitä on saatu niin hirveän makuista, enkä sitä, etten minä teen juojana saa teeni kanssa hunajaa, mutta kahvin juojat saavat sokeria.

Missä söit Suomessa viimeksi hyvää ruokaa?

Suuri kulinaarinen elämys oli, kun löysin toissa syksynä kotipihaltani keltavalmuskoita. En ollut koskaan ennen niitä maistanut. Olin yksin kotona ja tein niistä itselleni lounaan ihan yksinkertaisesti öljylirauksessa sipulin kanssa, lisukkeena vain nokkos-vuohenjuustomössö. Keltavalmuska on melkein ihanin sieni, mahtavia ovat tietysti myös ukonsieni, suppilovahvero - ja monet muut.

Työmatkoilla käyn muutaman kerran vuodessa Kajaanissa ja siellä Kaukametsä-talon keittiö valmistaa mielettömän hyvää ruokaa. He käyttävät kotimaisia, paikallisia raaka-aineita ja muuntelevat perinteisiä valmistustapoja gourmet-tasoisiksi herkuiksi. On aina suuri juhla päästä lentomatkan jälkeen tällaiselle aamiaiselle.

Tänä kesänä mieleen jäi erinomainen lounas työkaverin kanssa Strindbergin yläkerrassa, mutta yksittäiset ruokalajit eivät jääneet mieleen.

Millaisen menun tarjoaisit rakkaalle ystävällesi?

-Lipstikka-porkkana-vuohenjuustokeitto, kurpitsansiemensämpylä
-Suppilovahveroilla täytetyt punajuuret, palsternakkakastike, villirucola-krassinkukka-kaprissalaatti, tattari
-Sitruunamelissasorbetti, pihlajanmarja-cointreaukastike, kehäkukan terälehtiä
-Jasmiininnupputee, vadelmahunaja
-Juomina raanavesi ja retsina