Piemonten maakunnassa syntyvä kevyesti kupliva makea Moscato d’Asti on ainutlaatuinen jälkiruokaviini. Moscaton herkkyys on omiaan keveiden jälkiruokien sekä kotimaisten aromaattisten marjojen seurassa.

Moscato d'asti kypsyy Pohjois-Italian Piemonten kumpuilevilla viinitarhoilla. (Kuva: Ceretto)

Pohjois-Italiassa sijaitseva Piemonte kuuluu Toscanan ohella maan arvostetuimpiin viinintuotantoalueisiin. Piemonten viinintuotanto kattaa monet viinityylit ja Alppien sylissä sijaitsevassa maakunnassa tuotetaankin reheviä punaviinejä, täyteläisiä valkoviinejä sekä herkkiä jälkiruokaviinejä.

Piemonten makeiden viinien kuningattareksi voi nimetä kepeästi kuplivan Moscato d’Asti -kuohuviinin, jonka 9 000 hehtaarin kokoinen tuotantoalue jää Astin kaupungin eteläpuolelle. Italian tunnetuinta makeaa kuohuviiniä tuotetaan vuosittain jopa 11,5 miljoonaa pulloa.

Moscato d’Asti valmistetaan yhdestä maailman eniten viljellystä rypälelajikkeesta Muscatista, joka on tiettävästi maailman vanhin edelleen viinituotantoon käytettävä rypälelajike.

Muscat-perheeseen kuuluu yli 300 alalajiketta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Piemontessa viljeltävää Moscato-lajiketta kutsutaan Italiassa virallisemmin nimellä Moscato Bianco ja kun siirrytään rajan yli Ranskaan, lajike tunnistetaan nimellä Muscat Blanc à Petits Grains.

Muscat on mitä todennäköisimmin kotoisin länsimaisen sivistyksen kehdosta Kreikasta, josta se levisi muihin Välimeren maihin jo ennen ajanlaskumme alkua. Italiaan Muscat saapui ennen suurta Rooman valtakunnan aikaa ja se sai uudessa kotimaassaan aluksi nimen Greco (kreikkalainen) alkuperämaansa mukaan.

Viininviljelyksen ottaessa ensimmäisiä askeliaan Italiassa, Muscat-lajiketta istutettiin laajoille alueille. Varmaa tietoa siitä, milloin ensimmäiset köynnökset istutettiin Alppien syliin Piemonteen, ei tiedetä, mutta ounastellaan, että ensimmäisiä makeita Moscato-viinejä maisteltiin Luoteis-Italiassa 1200-luvulla.

Auringon kypsyttämät aromit

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kukkulainen Piemonte on vanhaa Adrianmeren pohjaa. Meren vetäydyttyä sen alta paljastui kumpuileva hiekkapitoinen maa, joka soveltuu hyvin mm. Moscato-lajikkeen viljelyyn.

Silmiinpistävä piirre Astin kaupungin eteläpuolisilla alueilla on ajoittain jyrkästikin kohoilevat kukkulat. Konkreettisesti kohoilevuudesta kertoo myös se seikka, että viinitarhojen korkeudet vaihtelevat Cassinen kylän 150 metristä San Donaton kylän 600 metriin.

Kun viiniköynnösrivit on istutettu niin, että ne saavat mahdollisimman paljon auringonsäteitä, saadaan syksyllä korjattua makeita ja aromaattisia rypäleitä, jotka soveltuvat hyvin makean Moscato d’Astin raaka-aineeksi.

Vaikka auringonsäteet hyväilevät kypsyviä viinirypäleitä lämpimän kesän aikana, Astin viinintuotantoalueen lämpötilaa voidaan kuvata Etelä-Euroopan mittakaavassa viileäksi. Kesäkuukausina päivälämpötila viinitarhoilla kohoaa usein hellelukemiin, mutta ilma viilenee yön lähestyessä. Tämä vuorokautinen lämpötilavaihtelu synnyttää hapokkaita rypäleitä, joka taas takaa makeiden Moscato-viinien raikkauden. Kesäaikaan sade on suhteellisen harvinainen sääilmiö. Sadekausi alkaa syksyllä sadonkorjuun jälkeen ja jatkuu aina talvikuukausille saakka.

Moscato Bianco -lajike kypsyy Astin viinitarhoilla melko varhain ja tavallisesti sadonkorjuu aloitetaan syyskuun toisella viikolla. Koska viinitarhojen korkeuserot vaihtelevat Moscato d’Astin tuotantoalueella, sadonkorjaajien työ ei rajoitu muutamaan viikkoon. Ensimmäiseksi poimintaa odottavat lämpimissä laaksoissa kypsyneet rypäleet ja kun syksyn viileät aamut saapuvat Piemonteen, sadonkorjuuta jatketaan viileämmillä korkealle kohoavilla rinteillä.

Tämän päivän Euroopassa työlääseen sadonkorjuuseen on vaikea löytää työvoimaa ja niinpä myös Piemontessa useilla viinitarhoilla sadonkorjuuta helpottamaan joudutaan käyttämään tehokkaita rypäleiden korjuukoneita.

Kevyet kuplat syntyvät ilmatiiviissä tankeissa

Jotta Moscato-lajikkeen tyypillinen raikas ja aromikas tuoksu saataisiin vangittua pulloon, rypäleet on toimitettava mahdollisimman lyhyessä ajassa viinipuristamoihin. Myös rypäleiden hellällä puristuksella voidaan vaikuttaa herkkien aromien säilymiseen ja niinpä rypäleistä puristetaan mehu pneumaattisissa puristimissa, joissa joustavat ilmatyynyt erottavat makean mehun makeista rypäleistä. Puristuksen jälkeen samean rypälemehun annetaan kirkastua suurissa terästankeissa, joissa lämpötila on lähellä nollaa. Matala lämpötila säilyttää rypälemehun raikkauden ja estää ennenaikaisen viinikäymisen.

Perinteinen, ja vielä 1800-luvulla käytössä ollut tapa oli käyttää Moscato d’Asti lasipullossa. Ranskassa Champagnen maakunnassa kertaalleen käynyt viini pullotetaan sokerin ja hiivan kanssa vahvaan ilmatiiviiseen pulloon, mutta italialaiset oikaisivat ja antoivat jo ensimmäisen käymisen tapahtua pullossa.

Perinteisessä Moscato d’Asti -kuohuviinintuotannossa viinin piti olla pullotettu maaliskuussa Pyhän Joosefin päivään mennessä ennen lämpimiä kesäkuukausia. Kun pullot sitten avattiin muutamien kuukausien jälkeen, rypälemehun kaikki sokeri ei ollut vielä ehtinyt käydä alkoholiksi ja niinpä pikareihin saatettiin kaataa kevyesti kuplivaa ja vielä makeaa viiniä, jonka alkoholipitoisuus oli matala, vain 4,5–6,5 prosenttia.

Pullossa käyvän Moscato d’Astin valmistaminen oli kallista ja työlästä. Ongelmaan tuli ratkaisu 1900-luvun alussa kun italialainen Federico Martinotti keksi, että kuplia voidaan myös synnyttää suurissa ilmatiiviissä tankeissa, jolloin kustannuksissa ja työvoimassa voidaan säästää huikeasti. Martinottin tapa valmistaa kuohuviiniä edullisella tankkimenetelmällä levisi nopeasti rajan yli Ranskaan, jossa valmistusmenetelmää ryhdyttiin kutsumaan nimellä charmat. Tankkikäymismenetelmällä syntyvät kuplat eivät ole yhtä vahvoja kuin esimerkiksi samppanjan tai cavan kuplat, mutta ne tuovat viiniin kaivattua eloisuutta ja iloa synnyttäviä kuplia.

Federico Martinottin kehittämä menetelmä on edelleen käytössä lähes kaikilla Moscato d’Astia valmistavilla viinitiloilla. Kirkastettu rypälemehu ja pieni määrä viinihiivaa suljetaan ilmatiiviisiin terästankkeihin. Lämpötilaa nostamalla mehun käyminen alkaa ja käymisen aikana syntyvä hiilidioksidi ei pääse ulos tankista, vaan imeytyy viiniin. Noin kuukauden käymisen jälkeen mehu on muuttunut matala-alkoholiseksi ja kevyesti kuplivaksi viiniksi. Jotta viinin maku saadaan säilymään makeahkona ja jotta kaikki mehussa oleva sokeri ei kävisi loppuun, käymistankin lämpötila lasketaan matalaksi käymisen keskeyttämiseksi. Tankista pulppuava viini suodatetaan vielä ennen pullottamista, jotta käyminen ei enää jatku pulloissa.

Herkkien jälkiruokien viini

Moscato d’Asti on monikäyttöinen juhla- ja jälkiruokaviini. Viinin etuihin kuuluu myös edullinen hinta. Lasissa iloisesti kuplivan viinin aromeista voi löytää jasmiinia, myskiä, persikkaa, aprikoosia, limettiä ja appelsiininkukkaa. Matala-alkoholipitoisuus ja viinin rakennetta keventävät kuplat toimivat hyvin herkkien makujen kuten vaahtojen, kuohkeiden mousse-jälkiruokien tai sorbettien seurassa. Moni suomalainen hankkii kotiinsa pullon Moscato d’Astia kesän ensimmäisten mansikoiden kypsyessä. Kepeän kuohuviinin tarjoilun ei pidä rajoittua mansikka-aikaan, vaan myös myöhemmin kesällä ja alkusyksystä kypsyvät marjat tekevät hyvin tuttavuutta Moscato d’Astin kanssa.

Makeahko Moscato d’Asti toimii hyvin jälkiruokaviininä myös leivonnaisten tai marjapiiraiden kanssa. Italialaiset tarjoavat perinteisesti Piemonten maakunnan ylpeyttä pääsiäisen ajan colomba pasquale -leivonnaisen kanssa.

Kokeile näitä

Asti Gancia
Maahantuoja: Interbrands
Hinta noin: €8,00 / 0,75 l

Ceretto Moscato d’Asti
Maahantuoja: Tampereen Viinitukku
Hinta noin: €9,90 / 0,375 l

Moscato Bricco Quaglia
Ensimmäinen yhden tarhan Moscato Italiassa.
Maahantuoja: Belmondo
Hinta noin: €12,10 / 0,75 l