Helmikuun 14. päivänä vietetään maailmanlaajuista ystävänpäivää. Valentinen päivää on alettu juhlistaa Suomessa vasta viime vuosina kunnolla, mutta vielä on matkaa suuren rakkauden ja ystävyyden juhlan tuntuun.

Kuva: Pasi Hytti

Peppi ja Antti on Viiden Tähden ruokaa ja juomaa yhdistävä palsta, jonka takana ovat Peppi Aralehto ja Antti Uusitalo. Peppi on Espoon Ravintola-alan oppilaitoksen kasvatteja ja vuoden kokki 2000. Antti on hakenut uralleen potkua Haaga Instituutista ja on vuoden 2004 hovimestari. Peppi taikoo makumatkoja ravintola G.W. Sundmansissa ja Antti huolehtii vieraiden viihtyvyydestä sommelierinä ja hovimestarina samassa ravintolassa.

Varsinkin Yhdysvalloissa Pyhän Valentinin -päivä on juhla, joka näkyy kaikkialla. Kaupat myyvät sydämen muotoisia suklaarasioita, baareissa sekoitetaan vaaleanpunaisia cocktaileja ja ravintolat koristelevat ovensuunsa punaisilla ilmapalloilla. Amerikkalaiset tekevät lähes kaiken suureellisesti, eikä kaikkea voi kopioida meille, mutta tokihan ystäviä ja rakkaimpaansa sopii muistaa sydäntalvella.

Rakkauden juhla

Kuva: Pasi Hytti

Historian kirjoista ei löydy tarkkaa tietoa siitä kuka Pyhä Valentin oli tai milloin hän eli. Eräs tarina kertoo Pyhästä Valentinista, joka eli keskiajalla ja käytti lähes koko aikansa sairaiden ja vähäosaisten auttamiseksi. Kun Valentin itse tuli vanhaksi ja sairaaksi, lähetti hän toivoa täynnä olevia kirjeitä avun tarvitsijoille, joiden luona hän ei enää pystynyt vierailemaan. Toisen kertomuksen mukaan 300-luvulla elänyt Pyhä Valentin oli italialainen pappi, joka paransi ja hoiti sairaita. Niin tai näin, ystävyydestä ja lähimmäisen rakkaudesta kerrotaan molemmissa tarinoissa.

Keskiajalla ihmiset uskoivat, että helmikuun puolessa välissä linnut valitsivat kumppaninsa tulevaksi kesäksi, ja niin sai alkunsa rakkauden juhla, jonka jopa Shakespeare mainitsee kirjoissaan.

Myöhemmin päivään liitettiin lahjojen antaminen rakkaimmalle. Yleinen lahja mieheltä naiselle oli sydämen muotoinen kangaspala, jonka daami saattoi ommella viittansa olkapäähän. Ajan myötä Euroopan hoveissa järjestettiin juhlia, joissa vieraiden päälle pirskoteltiin ruusuvettä ja heille tarjoiltiin rakkausruokaa; viikunoita ja muita hedelmiä sekä Etelä-Amerikasta tuotua ihmeellisen makeaa suklaata.

Suklaa on rakkausruokaa

Rakkausruokalista on pitkä. Ostereiden on sanottu lisäävän mieskuntoa ja kaviaarin on todettu olevan loistava lisäravinnon lähde rakastuneelle miehelle.

Hedelmät liitetään usein erotiikkaan; viikunoita tarjottiin kreikassa häiden kunniaksi ja granaattiomenan on uskottu lisäävän hedelmällisyyttä. Rakkausruoka-aine, joka nousee kaikkien muiden yläpuolelle, on suklaa. Jo atsteekit uskoivat suklaan voimaan niin sodassa kuin rakkaudessakin.

Casanovaa pidetään todellisena rakkauden kymmenottelijana ja hänen muistelmissaan suklaa mainitaan usein. Casanova kertoo kuuman kaakaon olevan rakkauden eliksiiriä, ja hän joikin mieluummin kupillisen kuumaa siinä missä muut uskoivat samppanjan voimaan.

Myös espanjalainen rakkauden lähettiläs Marquis de Sade tarjoili suklaamakeisia juhliensa päätteeksi, koska uskoi niiden voimaan juhlien jatkoilla.

Rakkausvaikutustakuu

Kuva: Pasi Hytti

Viime aikoina olemme saaneet lukea suklaan positiivisista terveysvaikutuksista. Kohtuudella nautittu suklaa piristää ja kohottaa mieltä, mikä onkin erittäin tärkeää varsinkin kaamoksen aikaan. Tutkimuksia suklaan eroottisesta ulottuvuudesta on tehty useita, eivätkä tulokset ainakaan kiistä asiayhteyttä.

Kohtuudella nautittu suklaa on nautinto, joka ei ole haitaksi terveydelle. Jos ruskealla kullalla on vielä rakkautta edistävä vaikutus, voimme olla tyytyväisiä ilman tutkimuksiakin.

Rakkausruokakirjat antavat neuvoja niille, jotka suunnittelevat ateriaa ihastuksen kohteelleen. Kirjat kieltävät yrittämästä liikaa ja kehottavat välttämään sotkevia ruokia, kuten pastaa ja tomaattikastikkeita. Kohokasta ei pidä missään nimessä yrittää, sillä sehän lässähtää aivan takuuvarmasti. Mutta tämä ei pidä paikkaansa! Kun kohokkaan tekee täysin ohjeen mukaan ja harjoittelee kerran, ei voi kuin onnistua.

Suklaakohokkaan tekeminen on yhtä helppoa kuin munien keitto ja sen rakkausvaikutus on taattu. Kun kohokas on nostettu pöytään, sen kumppaniksi avataan pullo viiniä, jonka makeus saattelee kuohkeaa suklaaherkkua ja saa silmät sulkeutumaan nautinnosta.

Portviinin pikkuserkku

Etelä-Ranskan vastine portviinille on Banyuls, joka on kotoisin Languedoc-Roussilonin alueelta, vain kivenheiton päästä Espanjan rajasta. Banyuls viinit ovat yleensä makeita ja punaisia, mutta syväluotaus pienien tuottajien kellareihin paljastaa myös valkoista, roseeta ja jopa kuivaa Banyulsia.

Makean viinin salaisuus on luumumainen ja mausteinen Grenache-rypälelajike, joka kypsyy erittäin kivikkoisilla rinteillä Välimeren auringon alla. Traktorilla on turha yrittää päästä köynnösten väliin, sen verran vaikeakulkuista viljelysaluetta Pyreneiden pohjoisrinteet ovat. Kaikki työ ja rypäleiden korjuu tehdään käsipelillä paahtavan auringon alla.

Kaikissa Banyuls-viineissä tulee käyttää Grenache-lajiketta vähintään 50 %. Muita sallittuja lajikkeita ovat mm. Macabéo, Tourbat, Carignan, Cinsault ja Syrah.

Banyulsin valmistus alkaa lokakuun lopulla, jolloin ylikypsät viinirypäleet poimitaan kivikkoisilta rinteiltä. Rypäleet puristetaan käymään, ja kun viinin alkoholipitoisuus on kohonnut viiteen prosenttiin, lisätään joukkoon viinaa, jolloin käyminen lakkaa ja viiniin jää runsaasti sokeria. Ennen pullottamista viiniä kypsytetään tammitynnyreissä noin vuoden verran, jonka aikana viini saa tasapainoisen ja täyteläisen maun.

Jos vertaa Banyulsia portviiniin, se on kevyempää ja useasti miedompaa kuin port. Keveytensä ansioista Banyuls soveltuu loistavasti mietojen kotimaisten juustojen seuraksi ja kaikille suklaisille jälkiruuille, erityisesti Pepin kuohkealle kohokkaalle.